Juhani Aho: Papin tytär

Helmet-haaste houkutteli minut lainaamaan Juhani Ahon lyhykäisen romaanin Papin tytär, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1885. Vakaa aikomukseni on saada Helmet-lista täyteen, ja kotimaisen klassikkokirjan kohdalla menin kiertelemättä sieltä, missä rima näytti olevan matalalla. Olen joskus vuosia sitten lukenut Aholta jotain, josta ei muistiini jäänyt suuria jälkiä eikä siis lukutraumojakaan. Niinpä aloittelin 144 sivuista Papin tytärtä sellaisin aatoksin, että "luetaanpas tämä nopeasti alta pois". Mutta 132 vuotta sitten julkaistu kirja pääsi yllättämään. Hienovireinen kuvaus nuoren Ellin sielunmaisemasta ja kehittymisestä kohti aikuisuutta oli tavattoman viehättävää luettavaa, ja huomasin oikeasti viihtyväni Ahon tekstin äärellä.
"Elli oli hänen nimensä.
    Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella... alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä. Kupeille ei nähnyt, kun oli toisella puolen portuan seinä ja toisella kellarin pääty." (s. 5)
Ei siitä silti mihinkään pääse, että Papin tytär oli nykylukijalle ennalta-arvattavaa luettavaa. Naisen asema 1800-luvun lopun suomalaisessa maalaispitäjässä ei sallinut suuria irtiottoja ja kuuseen kurottelemisia, joten kyllähän sen arvasi, että Ellin haaveiluun taipuvainen mieli kohtaa jossain vaiheessa todellisuuden realiteetit. Papin tytär ei kuitenkaan ollut sitä ankeinta rypemistä elämän kurjuudessa. Ellin tuntoja ja ajatuksia kuvattiin kirjan sivuilla niin herkällä tyylillä, että nostan hattua Ahon taituruudelle. Hän tavoitti hienosti nuoren naisen varovaisen hapuilevat toiveet, ensirakkauden tunteen ja ympäröivän yhteisön karun suhtautumisen köyhistä oloista tulevan naisenalun tunnemyrskyihin. Lisäksi hieman vanhahtava mutta silti niin notkeasti kulkeva kerronta antoi klassikon lukemiselle miellyttävän loppusilauksen.
"Yöllä ei tahtonut saada unta silmiin millään lailla. Kaikenlaista tuli ja meni mielessä yhtä perää. Mutta ei mistään jäänyt vakavata kuvaa. Kaupunki ei varsinkaan ottanut asettuakseen. Viimein kuitenkin rupesi tuntumaan, että se oli korkealla mäellä... niinkuin Iinmäellä... jossa oli paljon taloja, jotka päivänpaisteessa pitkän matkan päähän hohtavat ja ikkunat kimmeltävät... Ja se kuva jäi mieleen niin varmaksi, ettei aamusella tullut sitä äidiltä tarkemmin kysellyksi." (s. 33)
Goodreadsiin Papin tytär saa minulta kolme tähteä.


***

Tilanteeni Helmet-haasteessa: 3 luettua odottelee vuoroaan bloggausjonossa, ja 3 kohtaa on vielä vailla kirjaa. Yhdenpäivänromaani, sankaritarina, kotipaikkakunnasta kertova kirja - siinäpä lukutavoitteeni joulukuulle. Sankaritarinaan olen kaavaillut Dickensin kirjaa Kaksi kaupunkia, mutta kenties korvaan sen lukupinossa odottavalla sarjakuvalla (se matalalla oleva rima!). Yhdenpäivänromaaniksi on tyrkyllä joko Virginia Woolfia tai John Steinbeckia, ja Oulu-kirjaksi päätynee Hannu Väisäsen Toiset kengät. Tsemppiä kaikille Helmet-haasteen kimpussa ahertaville kanssalukijoille!

***

💖 Rauhallista itsenäisyyspäivää! 💖

Kuva netin ilmaisesta kuvapalvelusta.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjakaapin kummitus, Amman kirjablogi, Kirjan pauloissa ja Kirjojen kamari
Kirjan tietoja:
Juhani Aho: Papin tytär (1885)
WSOY, 2011
144 sivua

Kommentit

  1. Minäkin olen tykästynyt – suureksi yllätyksekseni – Juhani Ahon kerrontaan, ei ollenkaan niin synkkää kuin olin kuvitellut! Miksi niin olin sitten kuvitellut, en tiedä... Mutta on kiinnostavaa katsoa kotimaataan ja sen historiaa kirjallisuuden vinkkelistä käsin. Aapeli on toinen, joka on yllättänyt positiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin on jotenkin iskostunut päähän, että nämä suomalaiselta kirjallisuudelta sopii ensisijassa odottaa synkkyyttä ja kurjuutta :D. Kaikenlaiset poikkeamat tuntuvat kovin iloisilta yllätyksiltä, kuten nyt tämä Ahon kirja. Aapeli on myös hyvä, erityisesti Vinski-kirjat ovat aivan mahtavaa luettavaa myös aikuiselle.

      Poista
  2. Sain tämän joskus joululahjaksi, tosi nuorena. Luultavasti kummivanhemmilta, jotka olivat uskovaisia. Kirja on jossakin hukkateillä. Olin nuorena vielä vähemmän kiinnostunut kirjoista, jotka liittyvät jotenkin uskontoon. Stephen King oli kova sana.

    💙 Hyvää Suomi 100 itsenäisyyspäivää 💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, minusta Papin tyttäressä ei uskonnollisuus korostunut oikeastaan lainkaan. Vähän sitä sivuttiin, mutten itse asiassa suuremmin niinhin kohtiin kiinnittänyt huomiota. Kiitos, Mai!

      Poista
  3. Papin tytär yllätti minutkin, viehätti. Juuri tuo Ahon taituruus tytön sielunelämää kuvatessa ja hänen kielensä.

    Minulta puuttuu kanssa nuo 6 kirjaa Helmet-haasteesta. Yhden olen lukenut eikun kuunnellut (kansainvälisen palkinnon saanut - Me Rosvolat), yksi on kesken (poliitikko - Nasima), neljä vielä lukematta, mutta kovasti on yritystä saada loppuun. Eiköhän, kun on jouluna vapaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun varaan minäkin lasken paljon. Silloin nyt viimeistään on lukuaikaa. Kyllä me tämä rasti hoidetaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.