Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Sarjakuvaa: Paper Girls Volume 1 - Brian K. Vaughan, Cliff Chiang

Kuva
Brian K. Vaughan on ollut kirjablogeissa esillä Saga -sarjakuvansa tiimoilta, mutta minun makuuni Saga ei puoliksi luetun ensimmäisen osan perusteella osunut (liian roisi ja eritepitoinen fiilis ei napannut). Sen sijaan Vaughanin Paper Girls vaikutti paljon kiinnostavammalta tuttavuudelta. Amerikkalaisen pikkukaupungin lehdenjakajatyttöjen Halloween-yön tapahtumista kertova Volume 1 saapui minulle kirjastosta sopivasti juuri ennen kuun vaihdetta, joten pääsen osallistumaan Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaasteeseen täydellisesti teemaan sopivalla kirjalla. Vaughan on käsikirjoittanut tv:ssä taannoin pyörinyttä Lost -sarjaa, ja se on helppo uskoa Paper Girlsin perusteella. Valitaan miljöö ja heitetään sinne kaikkea outoa. Tämä resepti toimii hyvin myös amerikkalaisessa esikaupungissa, jossa 12-vuotiaat, reippaan räväkät lehdenjakajat kokevat elämänsä Halloween-yön. En halua pilata uusien lukijoiden ylläreitä, joten sanonpa vaan: olkaa varuillanne. Albumin piirrosj

Blogin esittelysivua päivitetty!

Kuva
Innostuin päivittämään blogini esittelysivua Marika & Blogi, joka löytyy täältä . Edellisen version olen kirjoittanut silloin, kun perustin blogini. Tuosta päivästä on aikaa jo reilut neljä vuotta, joten jopas oli korkea aika pyyhkiä pölyt sivulta. Jos siis jotakuta kiinnostaa blogini "tarina" (johon ei sisälly kihelmöivää jännitystä tai dramaattisia juonenkäänteitä), niin voit lukea tekstin myös tästä jutusta. Blogini on ollut hiljainen kuluneen viikon aikana. Syynä ovat arjen kiireet, ja pieni syyslomanen, jonka vietin mieheni kanssa. Ilmeisesti viikon tauko blogikirjoittelusta nostatti kirjoitteluinnostusta, sillä blogiesittelystäni tuli melkoinen jaarittelu vaikka alunperin tarkoitukseni oli kertoa vain lyhyesti muutamien suosikkikirja-aasinsiltojen kautta blogini taustoja. Kävikin niin, että juttuun päätyi ainoastaan yksi iki-ihana suosikki ja teksti venyi ja vanui. 😊 Ensi viikolla on luvassa paluu kirjajuttujen pariin. Osallistun Tuijata.Kulttuuripohdintoj

Ann Cleeves: Vera - Kuolonkukkia

Kuva
Ann Cleevesin Shetlantiin sijoittuvat Jimmy Perez -dekkarit tulivat minulle tutuiksi jo ennen blogiaikaani, ja tykästyin sarjaan ja sympaattiseen Jimmyyn aika lailla. Sitten Cleevesin nimi painui unholaan, enkä juuri noteerannut kirjailijan uutta Vera-sarjaa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäiseksi Verakseni valikoitui e-kirjana lukemani Kuolonkukkia (Karisto, 2015/2012), ja viikolla kävin lainaamassa kirjastosta Viiltoja -osan. Minulla on selvästi jonkinlainen dekkarikausi taas menossa, ja Vera oli mainio löytö rikosjuonien saralla juuri tähän hetkeen. Sotkuisia ihmissuhdekudelmia, särmikäs Vera, ei puistattavia raakuuksia - Cleevesin Vera pääsi pikavauhtia hyvien sarjojen listalleni. Kuolonkukissa kuvataan aluksi, kuinka iltamenoista kotiin palaava Julie löytää poikansa Luken kuolleena kylpyammeesta, vedessä kelluvien päivänkakkaroiden keskeltä. Sitten hypätään keski-ikäisen Felicityn kotiin, jonne hänen koulusta palaava pikkupoikansa tuo koulussa työskentel

Seinäjoen kirjaston 100 kirjaa -lukuhaaste - Valmista tuli!

Kuva
Seinäjoen kirjasto aloitti viime vuoden lopulla Suomen juhlavuoden kunniaksi 100 kirjaa -lukuhaasteen . Haasteessa pyydettiin lukemaan 100 kirjaa aikavälillä 1.12.2016 - 30.11.2017. Idea oli sen verran simppeli ja helppo, että päätin hypätä mukaan. Sain urakan loppuun elokuussa, mutta koosteen tekemistä on viivästyttänyt bloggausten kirjoittelu. Ja aivan kaikista kirjoista ei blogijuttua irronnutkaan. Onnea, minä! 100 luettua kirjaa! Kuva netin ilmaisesta kuvapalvelusta. Sadan luetun määrä vuoden aikana ei tuntunut kovin kummoiselta tavoitteelta (jep, luen liikaa!), mutta ennen kaikkea minua kiehtoi se, että saisin haasteesta muistokseni listan vuoden aikana lukemistani kirjoista. En muutoin jaksa tilastoida tai listailla lukemiani kirjoja, mutta haastekannustimen myötä listailu olikin varsin vaivatonta toteuttaa. Keräsin lukemiani kirjoja yhdelle sivulle tänne blogiini, ja luettu kirja päätyi aina sen kuukauden kohdalle, jolloin luin kirjan viimeisen sivun. Sen verran

Marjane Satrapi: Persepolis 1 ja 2

Kuva
Marjane Satrapin omaelämäkerralliset Persepolis -sarjakuvat keikkuvat usein sarjakuvien lukuvinkkilistoilla. Naisen tie  -lukuhaasteeni innosti viimein minutkin tutustumaan Satrapin kirjoihin, ja liityn kehujien joukkoon: Satrapin muistelmat tarjoavat hienoa, ajatuksia ja maailmankuvaa avartavaa sarjakuvaa. Satrapi vie lukijansa iranilaisen kulttuurin ytimeen, ja kirjat vertautuivat mielessäni Riad Sattouf Tulevaisuuden arabi -sarjaan. Molemmat sarjat valottavat Lähi-idän kulttuuria lapsuusmuistojen kautta (vaikkakin Satrapin toisessa kirjassa astutaan myös aikuisuuden kynnyksen yli), ja tästä näkökulmasta on hyvä heijastella aikuisten toimintaa. Sen järjettömyys moninkertaistuu, kun vastassa on lapsenomainen naiivius. Persepoliksen ensimmäinen osa Iranilainen lapsuuteni (Otava, 2004) kuvaa Marjane-tytön lapsuuden Irania, jossa hänen hyvin koulutetut vanhempansa eivät kotioloissa kakistelematta niele islamilaisen vallankumouksen aatteita. Omena ei ole kauas puusta pudonnu

Elämäni kirjojen kertomana

Kuva
Kirjablogeissa on viime päivinä kiertänyt kysymyslista, jonka uteluihin vastaillaan luettujen kirjojen nimillä. Tänään näin haasteen ainakin blogeissa Luetut.net ja  Elämä on ihanaa . Perjatai-ilta on totta kai mitä parhainta aikaa pläräillä omia kirjajuttuja ja miettiä sopivia kirjoja kuhunkin kohtaan, ja tämmöiset ovat minun vastaukseni: Lapsena olin:  Odininlapsi Nyt olen:  Kuningatar Leonan arvoituksellinen liekki Haluaisin olla:  Aavekauppiaan tytär Ominaisuuteni, josta en luovu:  Omavaltaista menettelyä Taito, jota haluan kehittää:  Naiset katsovat vastavaloon Kotini:  Henkien talo Kuva netin ilmaisesta kuvapalvelusta. Elämäni: Naamiohuvit Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni:  Kukin makunsa mukaan Asia, jota ilman en voisi elää:  Säädyllinen ainesosa Asia, jota en haluaisi kokea:  Hyisiä aikoja Työni: Kirkkaan selkeää Työpöydälläni:  Adan algoritmi Yöpöydälläni:  Linnunradan käsikirja liftareille Antavat voimaa: A

2 x lanu: Helmenkalastaja ja Kiven sisässä

Kuva
Lasten- ja nuortenkirjat ovat mukavia kirjoja aikuisten kirjojen lomassa. Niputin tähän juttuun pari viimeksi lukemaani: Karin Erlandssonin Helmenkalastaja (S & S, 2017) ja Sini Helmisen Kiven sisässä (Myllylahti, 2017). Karin Erlandssonin uuden lastenromaanin pariin minut houkutteli kauniin sinisävyinen kansikuva, joka on Tuuli Toivolan käsialaa. Tykkään hirmuisesti hienosti kuvitetuista kirjoista, ja kannen tyylinäytteen perusteella odottelin kirjalta todella paljon. Harmikseni kuvasivujen määrä oli lopulta aika vähäinen, mutta ne muutamat kuva-aukeamat toki olivat aivan katsomisen arvoisia.  Kirjan tarina on takakannen mukaan "ajaton saturomaani Astrid Lindgrenin hengessä". Olen lukenut vain muutaman Lindgrenin lastenromaanin, ja niihin liittyy mielessäni luonnonläheisyys, lämminhenkisyys ja vieno seikkailuhenki. Näitä piirteitä tavoitin myös Helmenkalastajasta , jossa Miranda-tyttö on jo nuoresta pitäen sukeltanut helmiä. Hän on puuhassa taitava, mutta

Günter Grass: Grimmin sanat (#hyllynlämmittäjä)

Kuva
Aiemmin tällä viikolla paljastettiin vuoden 2017 kirjallisuuden Nobel-voittaja. Onnittelut Kazuo Ishigurolle! Ishiguro onkin ensimmäinen kirjallisuuden nobelisti ties miten moneen vuoteen, jolta olen lukenut jonkin kirjan ennen palkintouutista. Kolmisen vuotta sitten luin häneltä novellikokoelman Yösoittoja , joka ei suuria muistijälkiä jättänyt mutta bloggaukseni perusteella kirjasta löytyi huumoria ja vaikken suuri novellien ystävä olekaan, tykkäsin lukemastani kolmen tähden veroisesti. Nobel-viikon kunniaksi kaivon bloggausjonostani esille siellä majailleen saksalaisen nobelistin teoksen. Günter Grass sai palkintonsa vuonna 1999. Olen mieltänyt Grassin tuotannon jollain tapaa vaikeatajuiseksi luettavaksi, mutta muutama vuosi sitten innostuin kuitenkin hankkimaan hänen viimeiseksi jääneen teoksensa Grimmin sanat (Teos, 2015). Kirja uhkasi jäädä hyllyn nurkkaan pölyttymään, mutta poimin sen hyllynlämmittäjä -haasteen pinooni ja loppukesän aikana sain Grimmin sanat viimein myös l

Seita Vuorela: Karikko

Kuva
Seita Vuorelan Karikko (WSOY, 2012) on ollut minulle kirja, johon tarttumista olen tietoisesti vältellyt. Kirjailijalta ei enää uusia nuortenkirjoja tule, joten niitä muutamia lukemattomia olen halunnut säästellä "sopivaan hetkeen". Karikolle sopiva hetki tuli viimein kesän loppupuolella. Kirja on kaikessa surumielisyydessään erittäin hieno, mutta se paljastaa jujunsa verkkaisaan tahtiin, ja kiireisemmässä mielentilassa en varmaankaan olisi jaksanut innostua leirintäalueella notkuvien nuorten touhuista. Nyt ne viehättivät ja liikuttivat minua viiden tähden arvoisesti. "Vaikea sanoa kuinka kauan tyttö oli katsonut nukkumistani viereiseltä kivenjärkäleeltä. Mutta olin aavistanut hänen läsnäolonsa uneeni. Hän oli jättänyt sinne jotain itsestään. Nimittäin hänen hotellinsa seisoi unen maisemassa keskellä villiintynyttä puutarhaa eikä kelvannut kenellekään. Tanssiaiset olivat ohi ja orkesteri poistunut. Tiesin kuitenkin heti, että se oli hotelli.     Muuten kaikki päiv

Book tag: Kirjallinen loppuvuosi

Kuva
Unelmien aika -blogissa oli hiljattain kiva book tag nimeltään Kirjallinen loppuvuosi .  Tagin esikuva löytyy  youtubesta, Hardbackhoarder-kanavalta . Päätin napata tagin blogiini, sillä vaihteeksi on mukava naputella jotain muuta kuin juttua luetusta kirjasta. Kiitos Katriinalle hyvästä juttuideasta! Are there any books you started this year that you need to finish?  Vastaan vähän kysymyksen vierestä: ainoat suorituspaineet (eivätkä nekään ole järin suuret) kohdistan Helmet-haasteeseen. Olisi mahtavaa saada lista ensimmäistä kertaa täyteen! Minulta puuttuvat vielä nämä, joihin onneksi olen löytänyt kiinnostavia kirjakandidaatteja: 2. Kirjablogeissa kehuttu kirja - vahva ehdokas on paljon kehuttu Eleanor & Park . 3. Suomalainen klassikkokirja - suunnitelmissani on lukea Häräntappoase 19. Yhdenpäivänromaani - Woolfin Mrs. Dalloway kangastelee mielessäni  21. Sankaritarina - Dickensin Kaksi kaupunkia on minulle vinkattu kirja, joka kiinnostaa minua erittäin p

J. S. Meresmaa: Naakkamestari

Kuva
Vaihtoehtohistoriaa? Steampunkia? J. S. Meresmaan pienoisromaanin takakannessa oli sanoja, joihin en useinkaan törmää lukemieni kirjojen luokitteluissa. Oudot luokittelut ovat minulle joskus pieni mörkö, sillä nolottavasti en ole kovin hanakka kokeileman uusia juttuja kirjallisuudessa. Pelkään joutuvani erikoisen, uuden genren eteen, josta en "tajua oikeita asioita". Pitäisikö esimerkiksi vaihtoehtohistoriaa lukiessa tuntea ensin se todellinen historia hyvin? Mitä ihmettä tiedän 1900-luvun Tampereen tapahtumista? Öö-ö, enpä yhtään mitään. No, siitä huolimatta nappasin kirjan lainauskoriini, sillä Meresmaan Mifonki-sarja on kiinnostanut minua pidemmän aikaa ja lyhyt Naakkamestari (Robustos, 2016) sai toimia johdattimena Meresmaan kirjoitustyyliin. "Koko päivän mietin, mihin, mihin naakan ruumis oli kadonnut. Kun viilasin raateja, hioin kulmia ja leimasin täysinäisiin laatikoihin päivämääriä, keräsin samalla rohkeutta ottaa puheeksi uutisjuttu, jonka Paavo Lundan o