Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

Dekkariviikkoni kotimainen osuus päättyy Jari Järvelän Tyttö ja seinä -kirjaan (Tammi, 2016). Kirja on Metro-trilogian päätösosa, ja sarjan aiemmista osista olen blogannut täällä (osa1: Tyttö ja rotta) ja täällä (osa 2: Tyttö ja pommi).

Graffitimaailmassa liikkuva Metro-sarja on kuulunut kotimaisten suosikkieni joukkoon, ja aloittelin Tyttö ja seinä -kirjaa korkein odotuksin. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa eivät ole tulleet samasta muotista, joten kovin konkreettisia nuo kovat odotukseni eivät olleet. Tyttö ja pommi oli hengästyttävän kiivastahtinen kirja, ja arvaukseni oli, että sama meno jatkuu päätösosassa. Kirjan loppuosan suhteen arvasin oikein, mutta alkupuolella tahti oli aavistuksen hillitympää. Jopa siinä määrin, että mietiskelin milloinkas tämä kirja oikein kunnolla alkaa. Luulen, että Tyttö ja pommi -kirjan kiivas meno totutti minut liian hyvälle, kun mm. tulipalo Metron äidin asunnossa ja roistojen pakoilu ei riittänyt toiminnannälkäiselle lukijalle:

"Ovi aukeni, ja seurasin kaiteen raosta miten Kaljupää vilahti ulos, läimäytti oven kiinni. Se harppoi muovikassa kädessään alas ja katosi alaovesta.
    Odotin muutaman sekunnin ennen kuin lähdin sen perään. Se oli jo kävellyt pihan poikki ja hävisi kulman taakse. Kurkkua kutisi, yskähdin.
    Palasin mutsin asunnon ovelle, taas oli pakko kröhäistä.
    Raotin ovessa olevaa postiluukkua, ulos pelmahti savua ja kuumaa ilmaa." (s. 76)


Mutinoistani huolimatta Tyttö ja seinä vetää Metron ja Rustin tarinan hienosti yhteen. Rakkaus, kosto ja selviytymisenhalu ovat Metron elämän peruselementtejä tässäkin kirjassa. Kirjan  tapahtumat sijoittuvat Kouvolan lähistölle, ja graffitit löytävät tiensä keskelle suomalaista metsää. Tyttö ja seinä saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin. Kirjan sähäkkä loppupuoli oli isomman tähtimäärän arvoinen, mutta alkupuolen käynnistelyvaihe veti pisteitä alaspäin.

Nyt kun koko trilogia on luettu, voin todeta, että Metro-trilogian eräs parhaita puolia on ollut se, että jokainen osa on hieman omanlaisensa. Aloituksessa liikuttiin kotimaisessa esikaupunkiympäristössä, sitten hypättiin Berliinin raakaan sykkeeseen ja lopuksi palattiin kotoisasti maaseudulle, vaikkei sieltä rauhaa löydykään kuin ehkä Metron sieluun. Näistä Metro-tyyleistä koin itselleni läheisimmäksi sarjan kakkososan eli viihdyin parhaiten Berliinin hyytävässä ilmapiirissä. 

Jännäreittein ystävät, Metro-sarjaan kannattaa tutustua, jos se vielä on tekemättä! Sarjan kuvaama graffitien maailma on täynnä energiaa, villi ja voimakas.

***
Kirjablogeissa vietetään tällä viikolla dekkariviikkoa. Löydät teemaviikon osallistujat täältä.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Eniten minua kiinnostaa tie, Kannesta kanteen, Reader, why did I marry him? ja Tuijata.
Kirjan tietoja:
Jari Järvelä: Tyttö ja seinä
Kansi Jussi Kaakinen
Tammi, 2016
262 sivua

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä hieno päätös hienolle sarjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. :) Tätä sarjaa kelpaa viedä maailmalle.

      Poista
  2. Mielenkiintoista on odottaa kirjan leffaversiota. (Vao olenko nähnyt unta, että sellainen on tulossa.) Tai useinhan filmatiosointi ei vastaa omaa mielikuvaa. Metro-sarja sai minussa aikaan vahvoja mielikuvia. Tykkäsin romanttis-yhteiskunnallisesta kostovauhdista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole tietoa elokuvahankkeesta, mutta tämä sarja sopisi mainiosti elokuvaan. Vauhtia ja tapahtumia riittää. Kostoteema viehätti minuakin, mutta onneksi sarjassa on paljon muutakin.

      Poista
    2. Marika, haastan sinut kertomaan bloggaamisesta, katso blogistani: https://tuijata.wordpress.com/2016/06/12/blogger-recognition-award/

      Poista
    3. Aha, huomasinkin, että sinut on jo haastettu, mutta tuplahaaste on parasta, eikö vain!

      Poista
    4. Kiitos, näin on. :) Tämä on todella mukava haaste, ja kiva kun se on kiertänyt minullekin asti. Vastauskin tulee jo ensi viikolla. :)

      Poista
  3. Että lisäys tästäki mun lukulistalle, joka on metrien pituinen... :D Miten maailma onkaan niin täynnä kiinnostavia kirjoja!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas muuta. :) Tämä on tosin aika nopsalukuinen sarja, kun kirjat ovat niin vetäviä. Kannattaa kokeilla!

      Poista
  4. Heh, minun pitänee pian vastata tähän haasteeseen sillä sain sen nyt neljännen kerran jos oikein olen laskenut. :D Kiitos haastamisesta, onneksi alkoi just kesäloma niin ehdin vastailemaan kaikkiin muihinkin kivoihin haasteisiin joita on kertynyt postauslistalle. :)

    VastaaPoista
  5. Jari Järvelän dekkarit ova mulle tuntemattomia, joten kiinnostava oli lukea tekstisi. Lemaitre tuossa alla ehkä kuitenkin kiinnostaa enemmän. En ole sitäkään lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvelän sarja on hyvä, mutta kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä. Lemaitren kanssa taas ei niin ole väliä vaikka aloittaa loppupäästä. Pidän itsekin Lemaitrea näistä parempana, ja vaikka kirjat ovat paksuja luin ne tosi nopeasti kun oli pakko saada tietää miten jutussa käy :).

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.