Dekkariviikko alkaa: Ruusunpunaiset silmälasit - Liisa Nevalainen

Blogissani alkaa tänään dekkariviikko = vain dekkarijuttuja luvassa!! Viikolla on mukana monia muitakin kirjablogeja. Mukaan ilmoittautuneet blogit löytyvät tästä postauksesta, ja dekkarimenoon voi hypätä viikon aikana. Ja loppuviikolla kannattaa tietysti suunnata Kouvolan dekkaripäiville (10. - 11.6.2016), jotka viettävät 20-vuotisjuhliaan.

Jos haluat omat, viikon aikana ilmestyneet dekkarijuttusi mukaan ensi viikon alussa ilmestyvään koosteeseen, vinkkaa kommenttiboksiin osallistumisestasi - jollei blogiasi siis jo löydy tuosta linkkaamastani postauksesta.

VinkkiKirsin kirjanurkassa on dekkariarvonta! Kannattaa osallistua muhkean palkintopaketin arvontaan.


Aloitan dekkariviikkoni kotimaisella, alunperin 1970-luvulla ilmestyneellä dekkarilla. Liisa Nevalainen (1916 - 1987) teki hienon uran näyttelijänä, ja hän ryhtyi kirjoittamaan dekkareita näyttelijäntöiden loputtua. Nevalainen ehti julkaista kahdeksan dekkaria, ja niistä toinen on Ruusunpunaiset silmälasit (CrimeTime, 2013/1977). Nevalaisen syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta 2.5.2016. Nevalaisesta kiinnostuneille vinkkaan kotimaisen dekkarilehden Ruumiin kulttuurin alkuvuoden numeroa 1/2016, josta löytyy laaja juttu Nevalaisen tuotannosta.

Ruumiin Kulttuuri 1 / 2016: juttu Liisa Nevalaisesta

Tutustuin Nevalaisen dekkareihin nyt ensimmäistä kertaa. Ruusunpunaiset silmälasit osoittautui mukavan leppoisaksi kesädekkariksi, jonka ajankuva kiidättää muutaman vuosikymmenen päähän. Tapahtumat kietoutuvat Mainos-Television suositun sarjanäytelmän kuvauksiin, ja sarjan harjoitukset saavat uutta säpinää, kun näyttelijä Jarkko Reima kuolee puduttuaan portaissa. Oliko kuolema luonnollinen vai murhasiko joku Reiman? Tarvitaan vielä toinenkin kuolema ennen kuin komisario Antti Karpalo astuu näyttämölle selvittämään murhaa.

"- Ja oliko sinun taas pakko kaalottaa noin kamalasti? Rami puolisen tuntia myöhemmin myhähti Irkulle, joka juuri oli sanoa paukauttanut jutun loppurepliikin. - Uskoo tuon kaiken nyt vähän vähemmälläkin.
    - No se nyt oli vaan sellainen raakaversio, Irkku sanoi huolettomasti. - Kunhan sinä pari kertaa hyppäät kattoon ja revit vaatteesi, niin kyllä se siitä loksahtaa kohdalleen.
    Eeva pyyhkäisi vettä silmistään.
    - Lehtoska on ihana. Kerro ihmeessä mistä sinä tuon rouva Lehtosesi oikein keksit, Irkku.
    - Se syntyi pelkästä pelästyksestä, Irkku sanoi ilkamoiden. - Minä olin ensin aivan kauhuissani kun Rami tarjosi tätä roolia minulle ja sanoin että en kai mä sitä pysty näyttelemään kun en oikeastaan mikään oikea näyttelijä olekaan, en ainakaan sen sorttinen että pystyisin näyttelemään karaktääriä. Mutta Rami työnsi minun käteeni vanhan kalamyssynsä ja sanoi että länttäähän tuo ensin päähäsi ja mustaa pari kulmahammasta ja vilkaise peiliin ja päätä vasta sitten. Ja minä tein niin kuin käskettiin. Ja siinähän se oli. Lehtoska. Ihan ilmielävänä. Ja ilman mitään sen kummempia synnytystuskia." (s. 22)

Kirjan tapahtumat pyörivät tiiviisti näyttelijäporukan ympärillä, ja näyttelemiseen liittyvää juttua riittää niin, että varsinaiset rikokset poliisintyöstä puhumattakaan jäävät lähes sivuosiin. Poliisityön pikkutarkkaa kuvausta on turha etsiä tästä kirjasta. Se jää jutustelun asteelle, kun Karpalo kuulustelee näyttelijöitä. Näyttelijöiden keskuudessa sattuu ja tapahtuu myös rakkauden rintamalla, ja romanttiset viritykset toivat väliin hyvinkin synkkää lisäväriä juoneen.

En ole teatterin harrastaja, mutta piipahdus näyttämötyön maailmaan oli virkistävä lukuelämys nykydekkarien usein synkän ja kiihkeän tunnelman keskellä. Vanhanaikaisia sanoja oli hauskaa bongailla sivuilta (ei kai kukaan enää 'kaalota'?), ja pääosin dialogin voimin etenevästä tarinasta hahmottui voimakkaita henkilökuvia, vaikka tosin mukaan mahtui niitä ohuempiakin. Goodreadsiin merkitsen kirjalle kolme tähteä, ja suosittelen kirjaa kevyiden dekkarien ja teatterimaailman ystäville.

***
Saan uuden kasvin Kirjaherbario-haasteeseen eli ruusun (Rosa).

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Kirjan tietoja:
Liisa Nevalainen: Ruusunpunaiset silmälasit (1977)
Kansi: Jenna Kunnas
CrimeTime, 2013
235 sivua

Kommentit

  1. Muistan lukeneeni Ruusunpunaiset silmälasit ja pari muuta Nevalaisen kirjaa aika kauan sitten. Kyllähän ne ovat erilaisia kuin nykyiset usein raa'at ja ankeat dekkarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta Nevalainen on mennyt aivan ohi aiemmin, mutta tulipas sentään nyt tutustuttua. Aika näkyy tässä dekkarissa, mutta toisaalta oli ihan hauskaa lukea nykydekkareihin verrattuna jotain selvästi erilaista.

      Poista
  2. Nevalainen on yksi suosikkejani vanhemmista kotimaisista dekkaristeista. Olen kerännyt hänen kirjojaan omaan hyllyyni, mutta ihan kaikkia en ole vielä ehtinyt lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut nolostuttavan vähän vanhempia kotimaisia dekkareita (ja ihan muitakin kuin dekkareita). Mutta ainakin yksi sivistysaukko tuli nyt paikattua. :) Tämä oli omalla tavallaan viehättävä kirja, aivan loistavaa lukemista kesäpäiville.

      Poista
  3. Lähden mukaan ainakin muutamalla kirjalla. Tässä alkuun ensimmäinen, Pauliina Suden Takaikkuna: http://suketus.blogspot.fi/2016/06/pauliina-susi-takaikkuna-dekkariviikko.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinun blogisi onkin jo tuolla ilmoittautumislistalla. :) Pitääkin käydä kurkkaamassa, mitä tykkäsit Takaikkunasta. Minulla se jäi bloggaamatta, vaikka hotkin kirjan muutamana talvisena yönä - oli jotekin aika koukuttava tapaus.

      Poista
  4. Minäkin luin kaikki Nevalaiset lukioikäisenä tai ihan heti sen jälkeen. Leppoisia olivat.

    Kiitos linkityksestä! Tervetuloa kaikki osallistumaan arvontaan, on tosi hyvä palkinto! Jännittävää dekkariviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä löysin Nevalaisen ihan jokunen vuosi sitten, mutten heti innostunut tutustumaan. Tämä oli silti niin kiva tuttavuus, että hieman olen tuuminut laajempaakin tutustumisretkeä vanhempien kotimaisten dekkarien pariin.

      Kävin juuri naputtelemassa itsekin arvontalipukkeen kivaan arvontaasi. :)

      Poista
  5. Olipa mukavaa, kun pistit dekkariviikon pystyyn! Kirjoituksia on viljalti mukana jo tänään - kooste tulee olemaan oikea lukuvinkkiaarre meille dekkarien ystäville. Minä ennätän vasta humenna mukaan.

    Nevalainen on näyttelijänä tuttu, mutta ihan vähän aikaa sitten uomasin, että hän oli myös kirjailija. Kuulostaa kesään sopivalta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkarijuttuja on ollut tosi kiva lukea, kiitokset jo nyt kaikille osallistujille! Ihanaa, kun tulee lukuvinkkejä joka suunnasta. :) Viikko on vasta alussa, joten tähän ehtii mukaan. Hyvä vaan, etteivät kaikki jutut ilmesty samana päivänä.

      Nevalaisen kirja on oikein hyvä kesäkirja, tapahtumatkin sijoittuvat sopivasti alkukesään.

      Poista
  6. Minäpä osallistun mukaan. Muutama kiinnostava dekkari hyllyltä löytyy ja viikon aikana on sopivasti muutama päivä lomaa, että voi heittäytyä murhatutkimuksiin mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma ja dekkarit on loistava yhdistelmä. :) Lisäsin blogisi listalle, kiva kun hyppäsit haasteeseen mukaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.