Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut (äänikirja)

Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut (Otava, 2007/1884) ei soittanut minkäänlaisia kelloja päässäni, kun näin nuhraantuneen äänikirjakotelon kirjaston hyllyssä. Mark Twainin nimi on toki minulle tuttu, ja hatarasti arvelin lukeneeni Tom Sawyerin seikkailuista joskus nuoruudessani. Mutta Huckleberry Finn taisi jäädä kokeilematta, joten nappasin Antti Virmavirran lukeman klassikkotarinan mukaani työmatkojen viihdykkeeksi. Olen näet kuunnellut kevään mittaan niin paljon dekkareita äänikirjoina, että kaipasin vaihteeksi jotain muuta ja siihen tarpeeseen Huck-Finnin lauttamatka Mississippi-joella oli mainio valinta. 

Kuvan laatu on heikko, mutta kirjastosta lainaamani äänikirjakotelo on vielä nuhruisempi. Ja tärkeä kansikuva on tarrojen peitossa... elikkäs Kirjankansibingon ensimmäinen ruksi on tässä. :)

Kirjan tapahtumia ovat edeltäneet Tom Sawayerin seikkailut, mutta ilman niiden lukemistakin Huck-Finnin mukaan pääsi oikein hyvin. Tarinan alkupuolella on lyhyt, parin virkkeen mittainen kertaus siitä, miten Tom ja Huck-Finn olivat löytäneet roistojen suuren kulta-aarteen, ja ovat nyt varakkaita poikia. Huck-Finnin renttu-isä on teillä tietämättömille, eikä Huck tätä sure vaan koettaa totutella elämään hänet luokseen ottaneen tädin luona. Sivistyneeseen elämään ja koulunkäyntiin sopeutuminen ottaa aikansa, ja tämän idyllin keskelle tupsahtaa Huckin isä, joka haluaa osansa poikansa rahoista. Sattuu yhtä ja toista, ja viimein Huck-Finn päättää paeta ja saa seuraa karanneesta orjasta, Jimistä. Alkaa lauttamatka Mississippi-jokea pitkin, kohti seikkailuja ja Jimin tavoittelemaa vapautta. Eikä tämä reissu ole rahan kanssa rellestämistä, sillä Huck-Finn lähtee matkaan ilman rahojaan, vapaana liiallisen maallisen mammonan kiroista.

Huck-Finnin ja Jimin matkassa lukija pääsee kurkistamaan Yhdysvaltain orjuuden aikaan. Kirja on nuortenkirja, joten mitään raakuuksia tässä kirjassa ei ole, mutta orjien alistettu asema käy silti selville. Jopa Huck-Finn, joka pitää Jimiä ystävän veroisena, mietiskelee eräässä kohtaa tarinaa hänen kavaltamistaan orjakauppiaille. Yhteiskunnan asettamat normit ja oma tunne oikeasta ja väärästä käyvät kiivasta väittelyä hänen päässään. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta kirja on kiintoisa siitäkin syystä, että Huckin ja Jimin kohtaamat seikkailut näyttävät sijoittuvan aikaan, jolloin ihmisten oman käden oikeus oli arvossaan ja elämä ylipäänsä tuntuu olleen arvaamattomampaa ja jollain tapaa villimpää. Suomalaisesta nykyvinkkelistä katsottuna jokivarren asukkaiden elämää ei turha byrokratia vaivaa, vaan ihmiset hoitavat asiat keskenään kuten parhaaksi näkevät.

Lauttamatkalaiset kohtaavat matkallaan kaksi paatunutta huijaria, Kuninkaan ja Herttuan, ja nämä ihmisluonnon tuntevat veijarit olivat kirjan parasta antia. Heidän mukaantulonsa tuo vauhtia ja vipinää Huckin ja Jimin matkaan, ja huijauskeikkojen kautta valottuu aikakausi, jolloin tietynlaiset linssiin viilaukset ylipäänsä olivat mahdollisia. Kirjan runsaasta henkilögalleriasta Tom Sawyer aiheutti minulle eniten ihmetystä. Hän osoittautui melkoisen draamanhakuiseksi ja seikkailuja lähes tyhjästä kehittäväksi nuoreksi mieheksi, ja kirjan loppupuolelle hän viritteli semmoisen hässäkän, että huokailin jo täysin kyllästyneenä tilanteiden yliampuvuuteen. Mietin myös, etten muista tämmöistä Tomia laisinkaan nuoruudestani enkä ole enää varma, luinko sittenkään hänen omista seikkailuistaan kirjoitettua kirjaa. Näiden maistiaisten jälkeen ne eivät edes houkuttele.

Virmavirta oli tälle kirjalle erittäin hyvä lukija, sillä hänen pehmeä äänensä sopi täydellisesti seikkailujen pyörteisiin joutuvalle Huck-Finnille, joka on rehti, reilu ja reipas poika. Pidän äänikirjoissa siitä, että lukija koettaa sopivasti eläytyä kulloinkin puhevuoroa käyttävän hahmon olemukseen, ja Virmavirralta tämä sujui hyvin. Kuningas, herttua ja Jim saivat aivan omat äänensä ja persoonansa, ja vauhdikasta tarinaa oli ilo kuunnella. Kirja on onnistunut yhdistelmä ajankuvaa ja seikkailuja, joten annan kirjalle neljä Goodreads-tähteä.

***
Äänikirjasta ropisee lukuhaastepisteitä seuraavasti:

50 kategorian listahaaste  saa merkinnän kohtaan 23) A book more than 100 years old. Kirja julkaistiin englanniksi vuonna 1884, joten ikinuorella tarinalla on ikää jo 131 vuotta.
* Teen viime hetken lisäyksen Pojat, lukemaan! -haasteen vinkkilistalleni, josta jo ehdin julkaista koosteen. Kirjan tapahtumia täynnä oleva juoni saattaa kiinnostaa myös nykypoikia.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä äänikirja minulle? Kirjaston äänikirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Kirjakaapin avain ja Hurja Hassu Lukija.
Äänikirjan tietoja:
Mark Twain: Adventures of Huckleberry Finn (1884)
Suomennos Jarkko Laine
Lukija Antti Virmavirta
Otava, 2007
Kesto 11 h 40 min

Kommentit

  1. Nämä tuli luettua jo siinä vaiheessa, kun pääsin kirjastoon lainaamaan kirjoja. Kummastakin on tehty elokuvat ja näytelmäversioitakin on tehty.
    Virmavirralla on mainio ääni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että näiden Twainin kirjojen maailma oli liian poikamainen minulle silloin nuorempana ja nämä jäivät sen vuoksi sivuraiteille. Onneksi tulee uusia painoksia ja -versioita, joita voi lukea kypsemmällä iällä. :) Hih, olen diggaillut Virmavirran ääntä jo leffoissa, joten hän oli yksi syy ottaa tämä kuunteluun.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.