Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Klassikkokirja-book tag

Kuva
Bloggauspinossani notkuu kirjoja, mutta niiden sijaan book tagiin vastaaminen houkutteli tänään enemmän. Törmäsin jokin aika sitten kivaan klassikkokirjoihin liittyvään book tagiin, ja tagin alkuperäinen kysymyslista löytyy täältä. Omat vastaukseni ovat kuvan alla, ja jos joku muukin innostuu tagista, niin ei muuta kuin postausta naputtelemaan.
Ennen book tagia pari sanaa harventuneesta postaustahdistani. Bloggausteni määrä on viime aikoina hieman hiipunut, muttei suinkaan innostuksen puutteesta vaan ajan vähyyden vuoksi. Muu elämä syö vuorokauden tunteja siihen tahtiin, että alla oleva kuva kuvastaa oloani iltaisi: syvä huokaus - kaikki päivän hommat tuli suurin piirtein tehtyä ja päänupissa palaa enää pieni kipinä. Kipinästä ei arki-iltaisin juurikaan riitä virtaa blogijutun naputteluun, mutta muutama sivu kirjaa sentään tulee luettua. Sain esimerkiksi tuoreen nobelistin kirjan Me orvot päätökseen jokin aika sitten, joten lukurintamalla ei ole täysin hiljaista. Blogini pysyttelee …

#hyllynlämmittäjä: Pelin henki - Chad Harbach

Kuva
Hyllynlämmittäjä-haasteeni on nitkahdellut nihkeästi eteenpäin, mutta Chad Harbachin Pelin henki (Otava, 2013) nostaa luettujen määräni neljään. Ja kun olen tuominnut kaksi kirjaa kesken jääneiden pinoon (ja olen jo ko. kirjat myös kierrättänyt eteenpäin), niin tässähän ollaan jo hyvinkin haasteen puolivälissä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Pelin henki osoittautui erinomaisen hyväksi ja mieltä lämmittäväksi kirjaksi, keskivertoa paljon paremmaksi lukuromaaniksi. Tämmöisiä aarteita on kiva löytää omasta hyllystä!

Amerikkalaiseen yliopisto- ja baseball-maailmaan sijoittuva romaani on suomenkielisen nimensä mukaisesti vahvasti urheiluhenkinen, mutta ihmissuhteiden kuvaus limittyy silti sulavasti hienhajuun ja fyysiseen ponnisteluun. Pelin hengen keskiössä ovat pienessä Westishin yliopistossa opiskelevat Mika Swartz ja Henry Skrimshander. Henry on Miken löytö, todellinen lahjakkuus baseballissa. Miken johdolla vaatimattomista oloista lähtöisin oleva Henry tutustuu yliopist…

Naisten aakkoset: U

Kuva
Tarukirjan Margitin aloittamassa Naisten aakkoset -haasteessa on vuorossa U. U-naisia piti jo kaivella muistin perukoilta (varsinkin, kun eräs tärkeä nimi tuli käytettyä jo L-kirjaimessa), mutta sain sentään vastaukset kaikkiin kolmeen kysymykseen:
Kuka on suosikkikirjailijasi?
Heiveröisin perustein eli vain yhden luetun kirjan perusteella vastaan Ljudmila Ulitskaja. Ulitskajan Iloiset hautajaiset oli mieluisa yllätys jokunen vuosi sitten, ja omaan hyllyyni on sittemmin löytänyt tiensä paksu pokkari Vihreän teltan alla. Se komeilee Hyllynlämmittäjät-haasteen listallani, joten ehkäpä otan kirjan vielä tämän vuoden puolella lukuun. 600 sivua tiheään painettua tekstiä on vain toistaiseksi tuntunut liian tuhdilta lukupaketilta.
Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Kirjaimen helpoin nimi on tietysti yhdysvaltalainen näyttelijä Uma Thurman. Tappavan cool Uma hurmasi minut Quentin Tarantinon Kill Bill -leffoissa, ja…

Sarjakuvaa: Jacques Tardi: West Coast Blues

Kuva
Huh, jopas tein löydön sarjakuvan sarjalla! Jacques Tardin nimi pamahti tietoisuuteeni kertarysäyksellä heti West Coast Blues (Fantagraphics Books, 2009) -albumin ensimmäisillä sivuilla. Järisyttävän upeaa ja pikkutarkkaa piirrosjälkeä, ja miten letkeän cool, hieman tarantinomainen meininki rikostarinan ruuduissa! Olin aivan myyty, joten West Coast Blues saa täydet viisi tähteä Goodreadsiin.

Totta kai kävin oitis googlaamassa Tardin muuta tuotantoa, ja jouduin taas kerran silmätysten puutteellisen sarjakuvatietämykseni kanssa: ranskalainen piirtäjätaituri on saanut pitkän uransa aikana muhkean määrän palkintoja ja palkintoehdokkuuksia, joista ensimmäinen on jo vuodelta 1974. Minulla riittää siis luettavaa, sillä tätä herkkua on ehdottomasti saatava lisää.

West Coast Blues on sarjakuvaversiointi Jean-Patrick Manchetten rikosromaanista. En ole kyseistä romaania lukenut (aivan tuntematon suuruus minulle tämä Manchette), mutta on vaikea uskoa sen olevan Tardin versiota vetävämpi. West Coa…

Fred Vargas: Neptunuksen sauva

Kuva
"Selkä kellarin tummaa seinää vasten Jean-Baptiste Adamsberg tarkasteli valtavaa lämmityskattilaa, joka lakannut toimimasta kaksi päivää aiemmin. Lauantaina lokakuun neljäntenä päivänä suoraan Pohjoisnavalta puhaltava tuuli oli pudottanut ulkolämpötilan yhteen asteeseen. Lämmitysasioista mitään ymmärtämättä komisario tutki hiljaisen kattilan kylkeä ja putkistoa siinä toivossa, että hänen hyväntahtoinen katseensa saisi rakkineeseen hiukan eloa tai lennättäisi paikalle korjaajan, jonka piti tulla mutta jota ei näkynyt." (s. 7) Heipä hei taas, Jean-Baptiste (ja ♥, mitäs turhia kursailemaan...). Fred Vargaksen persoonallisen hämäräperäiset Adamsberg-dekkarit ovat olleet suosikkejani vuosien ajan, joten uusi Adamsberg on aina minulle suuri tapaus. Kesän korvilla kauppoihin tullut Neptunuksen sauva (Gummerus, 2017) on hieman vanhempaa Vargaksen tuotantoa, sillä kirja ilmestyi ranskaksi vuonna 2004. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mahtavaa, että Adamsberg-sarjan suomenn…

P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuva
P. D. James on minulle tuttu kirjailija ajalta ennen blogia, ja komisario Dalglieshin hillityn brittiläinen tyyli puraisi minuun aika lujaa jossain vaiheessa. Olikin mieluisa yllätys, että suomeksi ilmestyi hiljattain neljän rikosnovellin kokoelma Mistelimurha ja muita kertomuksia (Otava, 2017). En juurikaan lue novelleja, mutta kun mukana oli rikoksia, niin johan alkoivat novellit kiinnostamaan. 😉

Kokoelmassa oli mukana kirjailijan esipuhe, ja siinä James pohdiskeli mm. lyhyen tekstimuodon asettamia haasteita rikosaiheen käsittelylle. Monet nykydekkarit, aivan kuten useimmat Dalgliesh-romaanit, ovat sivumäärältään tuhteja paketteja, joten aloittelin kokoelmaa uteliaana: miten P. D. James onnistuu kehittelemään arvoituksia muutamassa kymmenessä sivussa? Oikein hyvin se onnistui, ja itse asiassa olisin mielelläni lukenut napakoita, taitavasti kehiteltyjä pikku tarinoita lisääkin. Novellikokoelma oli mieluisaa iltalukemista, mutta loppui aivan liian nopeasti!

Kahdessa kokoelman tarina…

Sarjakuvaa: Paper Girls Volume 1 - Brian K. Vaughan, Cliff Chiang

Kuva
Brian K. Vaughan on ollut kirjablogeissa esillä Saga-sarjakuvansa tiimoilta, mutta minun makuuni Saga ei puoliksi luetun ensimmäisen osan perusteella osunut (liian roisi ja eritepitoinen fiilis ei napannut). Sen sijaan Vaughanin Paper Girls vaikutti paljon kiinnostavammalta tuttavuudelta. Amerikkalaisen pikkukaupungin lehdenjakajatyttöjen Halloween-yön tapahtumista kertova Volume 1 saapui minulle kirjastosta sopivasti juuri ennen kuun vaihdetta, joten pääsen osallistumaan Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaasteeseen täydellisesti teemaan sopivalla kirjalla.

Vaughan on käsikirjoittanut tv:ssä taannoin pyörinyttä Lost-sarjaa, ja se on helppo uskoa Paper Girlsin perusteella. Valitaan miljöö ja heitetään sinne kaikkea outoa. Tämä resepti toimii hyvin myös amerikkalaisessa esikaupungissa, jossa 12-vuotiaat, reippaan räväkät lehdenjakajat kokevat elämänsä Halloween-yön. En halua pilata uusien lukijoiden ylläreitä, joten sanonpa vaan: olkaa varuillanne.

Albumin piirrosjälki on Cliff C…

Blogin esittelysivua päivitetty!

Kuva
Innostuin päivittämään blogini esittelysivua Marika & Blogi, joka löytyy täältä. Edellisen version olen kirjoittanut silloin, kun perustin blogini. Tuosta päivästä on aikaa jo reilut neljä vuotta, joten jopas oli korkea aika pyyhkiä pölyt sivulta. Jos siis jotakuta kiinnostaa blogini "tarina" (johon ei sisälly kihelmöivää jännitystä tai dramaattisia juonenkäänteitä), niin voit lukea tekstin myös tästä jutusta.
Blogini on ollut hiljainen kuluneen viikon aikana. Syynä ovat arjen kiireet, ja pieni syyslomanen, jonka vietin mieheni kanssa. Ilmeisesti viikon tauko blogikirjoittelusta nostatti kirjoitteluinnostusta, sillä blogiesittelystäni tuli melkoinen jaarittelu vaikka alunperin tarkoitukseni oli kertoa vain lyhyesti muutamien suosikkikirja-aasinsiltojen kautta blogini taustoja. Kävikin niin, että juttuun päätyi ainoastaan yksi iki-ihana suosikki ja teksti venyi ja vanui. 😊
Ensi viikolla on luvassa paluu kirjajuttujen pariin. Osallistun Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogi…

Ann Cleeves: Vera - Kuolonkukkia

Kuva
Ann Cleevesin Shetlantiin sijoittuvat Jimmy Perez -dekkarit tulivat minulle tutuiksi jo ennen blogiaikaani, ja tykästyin sarjaan ja sympaattiseen Jimmyyn aika lailla. Sitten Cleevesin nimi painui unholaan, enkä juuri noteerannut kirjailijan uutta Vera-sarjaa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäiseksi Verakseni valikoitui e-kirjana lukemani Kuolonkukkia (Karisto, 2015/2012), ja viikolla kävin lainaamassa kirjastosta Viiltoja-osan. Minulla on selvästi jonkinlainen dekkarikausi taas menossa, ja Vera oli mainio löytö rikosjuonien saralla juuri tähän hetkeen. Sotkuisia ihmissuhdekudelmia, särmikäs Vera, ei puistattavia raakuuksia - Cleevesin Vera pääsi pikavauhtia hyvien sarjojen listalleni.

Kuolonkukissa kuvataan aluksi, kuinka iltamenoista kotiin palaava Julie löytää poikansa Luken kuolleena kylpyammeesta, vedessä kelluvien päivänkakkaroiden keskeltä. Sitten hypätään keski-ikäisen Felicityn kotiin, jonne hänen koulusta palaava pikkupoikansa tuo koulussa työskentelevän Lily…

Seinäjoen kirjaston 100 kirjaa -lukuhaaste - Valmista tuli!

Kuva
Seinäjoen kirjasto aloitti viime vuoden lopulla Suomen juhlavuoden kunniaksi 100 kirjaa -lukuhaasteen. Haasteessa pyydettiin lukemaan 100 kirjaa aikavälillä 1.12.2016 - 30.11.2017. Idea oli sen verran simppeli ja helppo, että päätin hypätä mukaan. Sain urakan loppuun elokuussa, mutta koosteen tekemistä on viivästyttänyt bloggausten kirjoittelu. Ja aivan kaikista kirjoista ei blogijuttua irronnutkaan.

Sadan luetun määrä vuoden aikana ei tuntunut kovin kummoiselta tavoitteelta (jep, luen liikaa!), mutta ennen kaikkea minua kiehtoi se, että saisin haasteesta muistokseni listan vuoden aikana lukemistani kirjoista. En muutoin jaksa tilastoida tai listailla lukemiani kirjoja, mutta haastekannustimen myötä listailu olikin varsin vaivatonta toteuttaa. Keräsin lukemiani kirjoja yhdelle sivulle tänne blogiini, ja luettu kirja päätyi aina sen kuukauden kohdalle, jolloin luin kirjan viimeisen sivun. Sen verran silti nostin rimaa, että päätin jättää listalta aivan lyhyet kirjat ja sarjak…

Marjane Satrapi: Persepolis 1 ja 2

Kuva
Marjane Satrapin omaelämäkerralliset Persepolis-sarjakuvat keikkuvat usein sarjakuvien lukuvinkkilistoilla. Naisen tie  -lukuhaasteeni innosti viimein minutkin tutustumaan Satrapin kirjoihin, ja liityn kehujien joukkoon: Satrapin muistelmat tarjoavat hienoa, ajatuksia ja maailmankuvaa avartavaa sarjakuvaa.

Satrapi vie lukijansa iranilaisen kulttuurin ytimeen, ja kirjat vertautuivat mielessäni Riad Sattouf Tulevaisuuden arabi -sarjaan. Molemmat sarjat valottavat Lähi-idän kulttuuria lapsuusmuistojen kautta (vaikkakin Satrapin toisessa kirjassa astutaan myös aikuisuuden kynnyksen yli), ja tästä näkökulmasta on hyvä heijastella aikuisten toimintaa. Sen järjettömyys moninkertaistuu, kun vastassa on lapsenomainen naiivius.

Persepoliksen ensimmäinen osa Iranilainen lapsuuteni (Otava, 2004) kuvaa Marjane-tytön lapsuuden Irania, jossa hänen hyvin koulutetut vanhempansa eivät kotioloissa kakistelematta niele islamilaisen vallankumouksen aatteita. Omena ei ole kauas puusta pudonnut, ja Marja…

Elämäni kirjojen kertomana

Kuva
Kirjablogeissa on viime päivinä kiertänyt kysymyslista, jonka uteluihin vastaillaan luettujen kirjojen nimillä. Tänään näin haasteen ainakin blogeissa Luetut.net ja Elämä on ihanaa. Perjatai-ilta on totta kai mitä parhainta aikaa pläräillä omia kirjajuttuja ja miettiä sopivia kirjoja kuhunkin kohtaan, ja tämmöiset ovat minun vastaukseni:

Lapsena olin: Odininlapsi Nyt olen: Kuningatar Leonan arvoituksellinen liekki Haluaisin olla: Aavekauppiaan tytär Ominaisuuteni, josta en luovu: Omavaltaista menettelyä Taito, jota haluan kehittää: Naiset katsovat vastavaloon Kotini: Henkien talo


Elämäni: Naamiohuvit Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni: Kukin makunsa mukaan Asia, jota ilman en voisi elää: Säädyllinen ainesosa Asia, jota en haluaisi kokea: Hyisiä aikoja Työni: Kirkkaan selkeää Työpöydälläni: Adan algoritmi
Yöpöydälläni: Linnunradan käsikirja liftareille Antavat voimaa: Aamiainen Tiffanylla Vievät voimia: Marrasyöt


Haaveilen: Kauneudesta Viestini ystävälle: Tämäkin menee ohi Minu…