Diana Gabaldon: Muukalainen

Pääsiäisviikon lukuhetkieni teemana oli aikamatkustus, sillä maanantaisen Safiirinsini-bloggaukseni lisäksi Diana Gabaldonin Muukalainen (Gummerus, 2013) lennätti päähenkilönsä menneisyyteen. Gabaldonin kirjassa ajassa reissaa 28-vuotias Claire, joka siirtyy vuodesta 1945 1700-luvulle. Tapahtumapaikkana nykyhetkessä ja menneessä on Skotlanti, jonne Claire on sodan jälkeen tullut lomalle miehensä Frankin kanssa. Nummilla kulkiessaan Claire siirtyy ajasta toiseen muinaisen kivikehän kautta. Aviomies Frank jää nykyhetkeen, ja Claire löytää 1700-luvulta uuden Jamie-rakkaan. Muukalainen tarjoaa reilut 800-sivua romanttisviritteisiä seikkailuja klaanien hallitsemassa Skotlannissa.
Aikamatkustuskirjoja lukiessani en voi välttyä miettimästä, miten se ajasta toiseen ponkaissut henkilö selviää uusissa ympyröissä. Muukalaisen Claire pohtii mielestäni hämmästyttävän vähän aikasiirtymää ja 1700-luvulla elämisen koukeroita. Hän tuntuu sopeutuvan 200 vuoden takaiseen elämään lähes sormia napsauttamalla. Ei puhettakaan, että hänellä olisi ikävä lempparikosteusvoidetta tai huulirasvamerkkiä (omat kosmetiikka-addiktioni) muista hygieniajutuista puhumattakaan. Vai lieneekö syynä, että sotavuosien jälkeen oltiin vähemmän kiintyneitä tavaroihin. Myös aviomies Frank loistaa poissaolollaan Clairen ajatuksissa. Suurimman osan kirjasta Claire aika tyytyväinen eloonsa Jamien rinnalla, ja Frankin perään haikailu jää aika vähäiseksi. Muukalaisessa pääosan saivat 1700-luvun jännittävät tapahtumat, ja aikamatkustus tuntui olevan vain pieni erikoisuus, jolla saatiin lisäväriä juoneen.

Muukalaisessa oli hivenen aikuisempaa romantiikkaa kuin Safiirinsinessä, mutta paikoin henkisen kiemurteluni määrä oli lähes yhtä suuri. Tuntui, että nyt sukelletaan vuosien tauon jälkeen Harlekiinien maailmaan. Mutta toisaalta, Claire ja Jamie olivat melkoisen vetovoimainen pari, ja romanttiset kohtaukset toivat pientä hengähdystaukoa juoneen, jossa muutoin parin jompi kumpi osapuoli joutui pulaan, ja toinen oli häntä siitä pelastamassa. Muukalaisen juonessa oli myös jonkin verran Safiirinsineä enemmän historian tapahtumia. Britannian valtataisteluja sivuttiin ohimennen, ja Claire esimerkiksi pohdiskeli, missä määrin hän voi paljastaa tietämiään faktoja suojellakseen tuntemiaan ihmisiä. Mikään historialuento Muukalainenkaan ei silti ole, ja ehkä hyvä niin. Nyt se oli kelpo viihdettä, jonka juoneen oli sopivasti sijoitettu aikakauden tapoja, kuten noitavainoja. Muukalaiseen oli mukava uppoutua. Jännitys vain tiheni loppua kohden, ja minua hieman harmittikin, kun kirja loppui. Onneksi jatko-osa Sudenkorento jo odottelee hyllyssä lukemistaan.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa La petite lectrice, Once Upon a Time ja P. S. Rakastan kirjoja.
Kirjan tietoja:
Diana Gabaldon: Outlander (1991)
Suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen
Gummerus, 2013
5. painos
825 sivua

Kommentit

  1. Tämä kirja ja sen kolme jatko-osaa nököttävät omassa hyllyssäni, Muukalainen on oikein pätevää historiallis-romanttista viihdettä! No, yhteensä olen hankkinut vain neljä osaa, sillä niiden jälkeen sarjan lukeminen on ollut pakkopullaa, valitettavasti tarinan koukuttavuus on laskenut kuin lehmän häntä samalla kun jokaiseen jatko-osaan on kirjoitettu edellistä enemmän sivuja. :(

    Loppu oli jännittävä, luin Muukalaista joskus illalla ja tein sen virheen että luin "vielä yhden luvun", millä sitten jouduin siihen loppuratkaisua edeltävään aikasta isoon dilemmaan... oli pakko valvoa seuraavan vuorokauden puolelle. Ja pisteet sille ettei Claire ollut mikään perinteinen "Iik, pelasta minut, Jaime oi suuri ritarini, olen niin avuton" -hepsankeikka (vaikka sopeutuikin niin helposti toiseen aikakauteen).

    Tästä on muuten tulossa TV-sarjakin: http://www.starz.com/originals/outlander

    PS: Kaveri tiivisti kerran oikein näppärästi Muukalaisen juonen: "Ensimmäiseen kolmeensataan sivuun ei tapahtu oikein mitään, mutta kirjaa lukee mielellään, seuraavat kaksisataa sivua naidaan ympäri Skotlantia ja sitten se on pakko lukea kerralla loppuun."

    VastaaPoista
  2. Haa, aivan mainio tiivistys - noinhan se suurin piirtein meni. :D Mietiskelin itsekin, mahtaako sarja säilyttää tasonsa loppuun asti, kun jatko- ja jonkinlaisia rinnakkaisosia näytti olevan jonkun verran. No, Sudenkorennon luen ainakin. Hyvä tietää tuosta tv-sarjasta, ehkä etsiydyn sen pariin. Tämä kirja antaakin aika mainiot eväät hyvään tv-sarjaan, tapahtumia kun riittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinnakkaisosista jaksoin lukea Lordin yksityisasian, en vakuuttunut vaikka pääosassa onkin varsinaisessa sarjassa ihan mielenkiintoinen hahmo. Jaimea tai Clairea siinä ei nähdä.

      Kovasti odottelen tv-sarjaa tänne Suomeenkin, vielä ei ole tietoa mikä kanava sitä näyttäisi ja milloin...

      Poista
  3. Suhtaudun hieman skeptisesti noihin rinnakkaisosiin.. yleensä semmoisissa on vähän venytetyn idean makua, mutta saas nyt nähdä, mitä niistä aikanaan pidän tämän sarjan kohdalla. Aion ainakin kurkata, mitä on tarjolla. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.