24. kesäkuuta 2017

Keskikesän tunnelmia

Mukavaa juhannusta kaikille blogissani vieraileville! Oma juhannusviikonloppuni on sujunut leppoisissa lomatunnelmissa Mallorcan kauniilla saarella. Lämpömittari näyttää tasaisesti asteita kolmenkymmenen molemmin puolin, eli saarella on kivan kesäiset kelit. Päänuppini on irtautunut arjesta, ja kevään kiireet ovat jääneet jonnekin kauas taakse. Reissun kuvallista antia on ehkä luvassa myöhemmin lisää, kun pääsen takaisin kotikoneen äärelle. Nyt muutama kuvamaistiainen ja reissun lukufiiliksiä (kirjat kuuluvat lomaan!):






























Lukuaikani on ollut keväällä niin vähäistä ja katkonaista, että taisin hieman innostua liikaa ottaessani kirjoja mukaan reissuun. Nyt, vihdoin ja viimein, työ yms. jutut eivät raksuta takaraivossa kun asetun lukemaan - tämä ajatus tuntui lähes epätodelliselta ennen lomaa. Pokkareita on siis mukana khröm, muutamia, ja lukulaitteessa kirjoja vaikka muille jakaa. Mutta onpahan valinnanvaraa! Tämmöinen pino lähti puolisalavihkaa mukaan (mieheni varoitti raahaamasta "koko kirjastoa" matkalaukussa):


Pinostani olen toistaiseksi lueskellut vain Sarah Watersin Yövartiota. Kirja ei ole huono, mutta odotin jotain paljon parempaa. Lisäksi kirjan takaperoinen aikajana ärsyttää. Ilmeisesti lomalaisen aivoille on liikaa, että pitää koettaa muistaa mihin tapahtumat johtavat, sen sijaan että muistaisin miten Kay, Helen ja kumppanit ovat sota-aikaa eläneet. 

Lukulaitteesta lukaisin parissa päivässä Johanna Valkaman Itämeren Aurin. Kirja olikin aivan erinomainen valinta juhannuksen ajan kirjaksi. Viikinkiajan romanttisviritteinen seikkailu oli viihdyttävää luettavaa minun makuuni. Toinen osa, Linnavuoren Tuuli kertoo Aurin tyttärestä. En laittaisi pahakseni, jos tyttösen isä-Haakonkin olisi tapahtumissa mukana. 😊 

Heinäkuun klassikkohaasteeseen aloittelin Kolmea muskettisoturia. Ensimmäiset 100 sivua ovat takana, ja nihkeästi etenee. Monte-Criston kreiviin ihastuin täysillä, mutta musketöörien seikkailut ovat toistaiseksi tuntuneet lähinnä turhanaikaiselta miekankalistelulta. Mutta aion sinnitellä, vielä reipas kuukausi aikaa! Nuorempana olen jättänyt kirjan kesken pariin otteeseen, enkä tätä juuri nyt suuremmin ihmettele.

Lukulaitteen kätköistä kaivoin lukuun keväällä kesken jääneen kirjan American Street, joka kertoo Haitilta Amerikkaan suuntaavasta äidistä ja tyttärestä. Kirja on satunnaislöytö Muuttoliikkeessä-haasteeseen, eikä jäänyt huonouttaan kesken. Lukulaitteessa vain on ihan liian helppoa lukea kirjoja pikkuisen ja siirtyä seuraavaan, jollei kirja ole aivan täysosuma juuri siihen hetkeen. Lukulaitteesani onkin paljon kirjoja statuksella luettu max 15 %. 🙄 Muuttoliikkeessä-haaste on minulla edennyt vasta parin kirjan verran, mutta nyt saan ainakin yhden kirjan lisää. Kotona minulla odottelee lisäksi yksi haasteeseen sopiva sarjakuvaromaani, joten  alkuun todella vaikealta tuntunut haaste on kääntymässä voiton puolelle.

Seuraavaksi aloitan ehkä Vieraan lapsen... tai jonkun dekkarin lukulaitteen kätköistä.. tai Jenna Kostetin uutukaisen.... ja ehkä joku noista kesken olevista olisi hyvä saada päätökseenkin, eikä vain aloitella uusia kirjoja intoa puhkuen. 😊

Blogiin olen onneksi kirjoitellut muutamia juttuja luonnoksiin, sillä postauksen teko tabletilla on näin ensi kokemuksen perusteella kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa.  Ja linkkien ja kuvien lisäys - arghhh! Ensi viikolla saattelen siis päätökseen Ajattomia satuja ja tarinoita -haasteen, ja itse asiassa koko viikko menee lanu-linjalla. 

Leppoisaa juhannusviikonlopun jatkoa kaikille!


22. kesäkuuta 2017

Sarjakirjoja x 2

Tämä postaus on lähinnä lyhyt muistiin merkintä siitä, että myös minä lukenut seuraavat kirjat, jotka kuuluvat runsaasti blogihuomiota keränneisiin sarjoihin: Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarisarjan kuudes osa Kuolleet linnut eivät laula (Bazar, 2017) ja Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aloitusosan Paimentyttö (Otava, 2015). Jos kaipaat leppoisaa lukemista kesäpäivään, voin suositella näitä sarjoja. Flavian matkaan tosin kannattaa hypätä sarjan alusta eli Piiraan maku makea -kirjasta. Kuudennessa osassa ollaan jo sen verran syvällä de Lucen sukutunnelmissa, etteivät kirjan juonen hienoudet ehkä aukene uudelle lukijalle.


"Kaikkien näiden vuosien jälkeen kameran sisällä oli yhä filmi.
    Ja jos minä mitään ymmärsin, siitä oli valotettu noin neljäkymmentäviisi jalkaa.
    Valotettu, vaan ei kehitetty!
    Yhtäkkiä sydämeni hyppäsi kurkkuun ja yritti päästä karkuun.
    Olin vähällä tukehtua.
    Jos epäilyni osuivat oikeaan, tässä kamerassa olevalla filmillä saattoi olla salassa pysyneitä kuvia kuolleesta äidistäni Harrietista." (Kuolleet linnut eivät laula, s. 28 - 29)

Viimeinkin! Olen koko Flavia de Luce -sarjan ajan odottanut, milloin Flavian kadonneesta äidistä Harrietista ja suvun salaisuuksista alkaa tipahdella tiedonmurusia. Ja nyt se sitten tapahtui, melkoisella rytinällä (jos verrataan niihin epämääräisiin vihjauksiin, joita Bradley on sarjassa tähän asti tarjoillut). Kuolleet linnut eivät laula pyörii täysin Harrietin odottamattoman kotiinpaluun ympärillä, ja minä pidin osasta todella paljon. Kirja oli tunnelmaltaan synkempi ja surullisempi kuin aiemmat osat, mutta se oikeastaan vain kuului asiaan. Hieno kirja - odotukseni seuraavaa osaa kohtaan ovat jälleen korkealla.

***

Sain bloggaajakollegaltani Pihiltä naiselta muutaman osan verran Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa, ja keväällä innostuin viimein tutustumaan sarjan aloittavaan Paimentyttöön. En ollut aivan vakuuttunut siitä, osuisiko kirja minun makuuni, mutta yllätyksekseni Paimentyttö oli erittäin mukavaa luettavaa kiireisen arjen keskellä. Kirjan juonesta ei voi tipahtaa, niin verkkaan ja vailla kiemuroita se etenee, mutta Paimentytön sympaattinen ja vaatimaton kertojaääni, pikkuinen Ida-tyttönen oli oikein miellyttävää seuraa.

Orvoksi jäänyt Ida päätyy piiaksi Topeliuksen taloon, ja lukijalle avautuu ikkuna suomalaiseen menneiden vuosikymmenten tapakulttuuriin ja maaseudun elämään. Näiden kuvaamisessa Paimentyttö onnistui mielestäni hyvin. Itse Topelius jäi kirjassa aika etäiseksi, mutten sitä pahoitellut. Minusta oli mukavampaa seurata piikatyttöjen arkea ja maatalon väen touhuja. Jatko-osat ovat käden ulottuvilla lukemista odottamassa, joten jatkan kyllä tämän sarjan parissa.

***

Goodreads: Bradleyn Kuolleet linnut eivät laula saa 4 tähteä ja Mustosen Paimentyttö 2 tähteä.
Muualla verkossa: Molemmista kirjoista löytyy runsaasti bloggauksia. Tässä muutama linkkivinkki:
* Kuolleet linnut eivät laula -kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja vieköön!, Kirjasähkökäyrä
* Paimentyttöä on luettu mm. blogeissa Kirjojen kamari, Amman lukuhetki ja Kirjojen pauloissa
Kirjojen tietoja:

Alan Bradley: The Dead in their Vaulted Arches (2014)
Suomennos Maija Heikinheimo
Bazar, 2017
336 sivua

Enni Mustonen: Paimentyttö
Otava, 2015 (pokkaripainos)
363 sivua

19. kesäkuuta 2017

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo

Etsitkö hyvää lukuromaania kesäpäivien ratoksi? Kokeilepa Alice Hoffmanin kirjaa Ihmeellisten asioiden museo (Gummerus, 2015). Innostuin (aika kauan aikaa sitten) ostamaan kirjan omakseni taianomaisen kauniin etukannen ja takakannen maalaileman historiallisen New York -miljöön vuoksi, ja nyt kun kirja on viimein luettu, olen ostokseeni tyytyväinen. Kirja oli aivan erilainen kuin Hoffmanilta aiemmin lukemani Punainen puutarha, joka jäi varsin keskinkertaiseksi lukuelämykseksi. Ihmeellisten asioiden museo sen sijaan oli roimasti keskitason yläpuolella, ja kirjan viehättävä rakkaustarina ja työläisten oloja peilaava ajankuva olivat erittäin toimiva yhdistelmä.


Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin, vuoteen 1911. Tarinaa kuljetetaan kahden tarinalinjan voimin, ja ääneen pääsevät vuorotellen ankaran isänsä kanssa elävä Coralie ja Eddie, katujen lait tunteva nuorukainen. Coralien isä ansaitsee elantonsa Ihmeellisten asioiden museolla, jossa on näytillä kaikenlaisia kummajaisia kaupunkilaisten huvitukseksi. Coralie kuuluu kummajaisten joukkoon, sillä hänen käsissään on ollut syntymästä asti epämuodostuma ja isä on "treenannut" tyttärestään merenneidon. Coralie ei valita, mutta alkaa vähitellen unelmoida vapaammasta elämästä kotinsa ulkopuolella. Sattumalta Coralie ja Eddie kohtaavat, ja heidän kohtalonsa kietoutuvat vähitellen yhteen.

Rakkausjuonien taustalla on yhteiskunnallisia teemoja. Vuonna 1911 työläisten olot olivat New Yorkissa kurjat, mutta alistetussa asemassa olevien joukossa oli silti muutamia, joilla oli rohkeutta taistella parempien etujen puolesta. Kaupungissa kuohuu ja kiehuu, ja traaginen onnettomuus kärjistää tilannetta entisestään.

Työläisten olojen kuvaus toi mieleeni vastaavat tapahtumat eurooppalaisissa valtioissa, ja niistä lukemani kuvaukset, fiktion ja faktan puolella. Tuntui siis alkuun oudolta, että nyt taisteltiin työläisten oikeuksien puolesta New Yorkissa eikä esimerkiksi jossain englantilaisessa kaupungissa. Ajankuva oli silti aidon oloinen, ja vakavammat aiheet linkittyivät hienosti Coralien ja Eddien elämään.

Ihmeellisten asioiden museo eteni verkkaisesti, sinne tänne polveillen, mutta kun maltoin ajan kanssa lukea kirjaa se vei minut nopeasti mukaan. Goodreadsiin kirja saa minulta 4 tähteä.

***

Pääsen Hoffmanin kirjan myötä aloittamaan pitkästä aikaa aivan uuden lukuhaasteen. Sheferijm-blogissa alkoi keväällä Harvinaista!-haaste, jonka ideana on bongailla kirjoista harvinaisia asioita. Ihmeellisten asioiden museon vetonauloina on erikoisia ihmisiä, joita suuri yleisö pitää katsomisen arvoisina kummajaisina. "Yleisö janosi ennennäkemättömiä erikoisuuksia, ei olentoja joihin oltiin totuttu." Ihmismielen nurja suhtautuminen tavallisuudesta poikkeaviin yksilöihin käy surullisella tavalla ilmi kirjan tarinasta. Hoffmanin kirjalla haasteeni saa tyylikkään aloituksen.

TBR-vuoren valloitus nytkähtää kohti uutta nyppylää. Lukijan katse tähyää nyt kohti Galdhøpiggen-vuorta, jonne on matkaa 14 kirjan verran.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Villasukka kirjahyllyssä, Kaisa Reetta T., Kirjakaapin kummitus ja Mummo matkalla
Kirjan tietoja:
Alice Hoffman: The Museum of Extraordinary Things (2014)
Suomennos Raimo Salminen
Gummerus, 2015
447 sivua

16. kesäkuuta 2017

Helmet-haasteen 30 ensimmäistä

Helmet-lukuhaasteeni on edennyt 30 luetun ja blogatun kirjan rajapyykille. Haaste ei tähän mennessä ole ollut suuri ponnistus, sillä kirjoja on kevään aikana löytynyt haastekohtiin tasaiseen tahtiin. Jäljellä olevissa haastekohdissa saattaa sitten ollakin jo enemmän tekemistä, ja innostuin tekemään pieniä listoja loppu-urakan avuksi. Mutta ensin jo lukemani kirjat:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis - Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi - Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
5. Kirjassa liikutaan luonnossa - Cheryl Strayed: Villi vaellus
6. Kirjassa on monta kertojaa - Elina Pitkäkangas: Kajo
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja - Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja - Petteri Kantola: Ajan kanssa - Kesäni Marcel Proustin seurassa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis - Mikko-Olava Seppälä: Suruton kaupunki

Kuva Wikimedia Commons -palvelusta: By Colin Campbell Cooper - http://www.the-athenaeum.org/art/detail.php?ID=23994, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=14871792

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta" - Daphne du Maurier: Rebekka
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella - Sana Krasikov: Vielä vuosi
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja - Lisa O'Donnel: Mehiläisten kuolema
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista - Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa - Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö - Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja - Meloy, Colin & Ellis, Carson: Sysimetsän valtakunta
23. Käännöskirja - J. M. Coetzee: Nuoruus
24. Kirjassa selvitetään rikos - Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan - Ransom Riggs: Kolkko kaupunki
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne - Dan Rhodes: Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta
31. Fantasiakirja - D. D. Everest: Archie Greene ja alkemistin kirous
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta - Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt - Evelyn Waugh: Mennyt maailma

Kuva Wikimedia Commons -palvelusta: By Pierre-Auguste Renoil - plain photo, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=2161528

35. Kirjan nimessä on erisnimi - James Essinger: Adan algoritmi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta - Anja Kauranen Snellman: Syysprinssi
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja - Mila Teräs: Jäljet
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin - Elina Karjalainen: Uppo-Nalle ja sukelluskello
42. Esikoisteos - Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta - Mika Waltari: Mikael Karvajalka
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia?
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän - Mika Honkalinna: Suuri pöllö  (luontokuvaus, huuhkajat)
49. Vuoden 2017 uutuuskirja - Anne Leinonen: Metsän äiti
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

***

TOP-listoja jäljellä olevaan luku-urakkaan:

TOP 3 - vaikeimmat haastekohdat eli ei yhtään ideaa, mitä näihin lukisin:

21. Sankaritarina
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja

TOP 3 - elämäkertoja omasta hyllystä (kohta 38):

1. Chaplin: Oma elämäkertani
2. Donald Spoto: Sininen enkeli - Marlene Dietrich
3. Diane Keaton: Nyt ja aina

TOP 3 - Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä ja kirja tulee omasta hyllystä

1. Oscar Hijuelos: Mambo Kings - rakkauden rytmit
2. Jevgeni Vodolazkin: Arsenin neljä elämää
3. Orhan Pamuk: Musta kirja

Lukuiloa kaikille haasteessa mukana oleville!

15. kesäkuuta 2017

Lisa O'Donnel: Mehiläisten kuolema

Lisa O'Donnellin Mehiläisten kuolema (Moreeni, 2013) on kirjoittajansa esikoisromaani, ja kylläpä O'Donnel on aloittanut kirjailijantaipaleensa upeasti. Hän on nimittäin onnistunut melkoisen vaikeassa lajissa, eli mustan huumorin suuntaan kallellaan olevan ja vakavilla asioilla leikittelevän tarinan kehittelyssä. Minulle musta huumori ja huumori ylipäänsä on aina ollut kirjoissa hankala asia. Jos kirjaa mainostetaan hauskaksi, yleensä minua ei juuri naurata ja kirja saattaa jopa jäädä kesken. Mehiläisten kuolemaa ei takakannessa tituleerata huumoripitoiseksi, mutta sana makaaberi mainitaan. Jo muutaman kymmenen sivua luettuani totesin itsekseni, että nyt on pilkettä silmäkulmassa ja eihän tätä aivan vakavalla naamalla voi lukea. Loistava kirja!


"Genen kuskaaminen sängystä pihalle oli ihan painajaismaista hommaa. Sen naama oli turvonnut niin kuin joku olisi hakannut sen paskaksi, ja ruumis oli tahmea niin kuin siitä olisi vuotanut myrkkyä. Töhnää tuli silmistä, nenästä ja suusta. Se haisi niin pahalle, että minä yökkäilin." (s. 20)

Mehiläisten kuoleman juju paljastuu jo etukannesta. Sisarukset Marnie ja Nelly menettävät ykskaks vanhempansa, kun isä löytyy kuolleena sängystään ja äiti puutarhavajasta hirttäytyneenä. Marnien ja Nellyn vanhemmat eivät olleet niitä kaikkein mallikelpoisimpia vanhempia, joten tyttärille ei tule ikävä päihteitä ja huumeita liikaa käyttäneitä Izzyä ja Genea. Sen sijaan tytöt valtaa huoli siitä, miten he pystyvät pitämään vanhempien kuoleman salassa jottei Marnieta ja Nellyä eroteta toisistaan. Näissä merkeissä kirja pyörähtää liikkeelle, ja juoni kestää hienosti loppuun asti.

Tällä viikolla vietetään dekkariviikkoa, ja vaikkei Mehiläisten kuolema mikään dekkari olekaan, kuolemaa sivuava romaani sopii viikon teeman kylkiäiseksi mainiosti. Muitakin vakavia aiheita kirjasta löytyy. Se on hieno kuvaus lahjakkaiden nuorten selviytymiskyvystä vaikeissa, suorastaan rähjäisissä oloissa. Marnien ja Nellyn tapa selviytyä tosin sisältää aimo annoksen kapinahenkeä yhteiskunnan rakenteita kohtaan, mutta sisukkuutta heiltä ei totisesti puutu. Mehiläisten kuolemassa myös ystävyys on voimakkaasti läsnä. Tyttöjen ohella kirjan keskeisiä henkilöitä on heidän naapurissaan asuva Lennie, ja utelias, huolehtivainen Lennie oli kirjan sympaattisimpia tapauksia. Lennie se lopuksi pelastaakin tytöt pulasta, omalla karulla tavallaan.

Mehiläisten kuolema saa minulta 4 tähteä Goodreadsiin. Kirja oli eräs alkukesäni parhaita kirjoja!

***

Mehiläisten kuolema palkittiin vuonna 2013 Commonwealth Book Prize -palkinnolla, joten Helmet-lukuhaasteessa kirja sujahtaa kohtaan 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. 

Jos joku kaipailee vinkkiä monen kertojan kirjasta, niin Mehiläisten kuolema on nappivalinta myös haasteen kohtaan 6.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukuneuvoja, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä ja Amman lukuhetki.
Kirjan tietoja:
Lisa O'Donnel: The Death of Bees (2012)
Suomennos Seppo Raudaskoski
Moreeni, 2013
304 sivua
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...